lauantai 31. maaliskuuta 2012

Nyt loppui reissaaminen!


Viimeiset pari kuukautta olen ollut jatkuvasti liikkeellä. Yhdessä paikassa olen viipynyt korkeintaan kolme yötä, sitten on täytynyt jatkaa matkaa. Koko ajan mielen perukoilla on ollut tieto siitä, että aika on käymässä vähiin. Olisi löydettävä mukava paikka, jossa voisin suorittaa Dive Master -kurssini. Kambodzan kiersin parissa viikossa, ja etelä-Thaimaan saarista piipahdin Koh Changilla ja Koh Taolla vain toteamassa, ettei kumpikaan niistä miellyttänyt minua. Koh Tao on yleisesti tunnettu sukeltajien suosimana saarena, mutta minulle sen ruuhkaisat sukelluskohteet ja yli 50 sukelluskoulua olivat liikaa. Vaikka pidänkin sukeltamisesta, haluan silti jutella joskus jostain muustakin ja nähdä ”tavallisia” ihmisiä.

Paikasta toiseen siirtymisen kova tahti alkoi jo hieman väsyttää. Huonosti nukutut yöt busseissa, uuden hotellin etsintä joka toinen päivä... Lomailu alkoi käydä työstä.

Nyt etsintä on vihdoin päättynyt. Olen saapunut Koh Lipelle, etelä-Thaimaassa sijaitsevalle pienelle saarelle. Paikka on kaunis, saaren päästä päähän kävelee parissa kymmenessä minuutissa. Autoja ei ole ollenkaan ja moottoripyöriäkin kohtuullisesti. Turisteja on sopivasti, ja paikka hiljenee entisestään kun kuumeisin sesonkiaika päättyy. Saari ei ole bailaajien suosiossa, ja tyttöbaareihin en ole vielä törmännyt.
Parin testisukelluksen ja hintavertailun jälkeen päädyin siihen, että suoritan kurssini Ocean Pro Diversien kanssa. Valmistuttuani minulle on myös tiedossa töitä keskuksesta. Eihän hommilla rikastumaan pääse, mutta saan hieman takaisin kurssiin pistämiäni rahoja. Saarella eläminen ei ole halvimmasta päästä, ja ruokakin on kalliimpaa kuin muualla, tuodaanhan kaikki tänne laivalla mantereelta. Onnistuin löytämään kohtuuhintaisen bungalowin 6000 bahtilla eli noin 150 eurolla kuukaudessa.

Saarta ympäröivistä sukelluspaikoista voisin tarinoida loputtomiin. Koh Lipe on on osa Tarutaon luonnonpuistoa ja vedet ovat aktiivisesti suojeltuja. Vesi on tällä hetkellä todella kirkasta ja sellaisena sen tulisi pysyäkin parin seuraavan kuukauden ajan. Joka kerta sukeltaessani ihmettelen, kuinka täynnä elämää merenpohja voi olla. Värikkäitä koralleja ja lukematon määrä erilaisia kaloja, merihevosia, rapuja ja simpukoita. Ei tiedä minne katsoisi kun joka suunnassa on jotain mielenkiintoista. Kyllästyyköhän sukeltamiseen ikinä?

Veden alla tulee vietettyä seuraavina kuukausina vähintään pari tuntia päivässä, loppuaika kuluu opiskellessa ja uusia taitoja opetellessa. Kurssi tulee olemaan aika rankka, tai niin minua on varoiteltu. Silti kuitenkin odotan sitä innolla ja jännityksellä. Ennen aloittamistani minun on tehtävä viisuminhakukeikka Malesian puolelle, Penangista minun tulisi saada kahden kuukauden Thaimaan-viisumi. Huhtikuun lopussa pidän sukeltamisesta viikon paussin kun Richard tulee käymään Australiasta. Yhteinen aika on kallisarvoista. Viikon aikana ehdimme toivottavasti suunnitella hieman yhteistä reissuamme - lennän Sydneyyn kesäkuun lopussa.

Kuvia minulla ei tästä paratiisista vielä ole, päivittelen niitä myöhemmin. Jos ja kun sukeltamiseltani ehdin...

Sukelluspaattien iltapäiväruuhka Koh Taolla. Päät vain kolisivat yhteen veden alla.

Silti hymy on herkässä sukellusreissun jälkeen.

Yölaivassa nukuttiin tiiviisti siskonpedissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti