Viimeiset pari kuukautta olen ollut
jatkuvasti liikkeellä. Yhdessä paikassa olen viipynyt korkeintaan
kolme yötä, sitten on täytynyt jatkaa matkaa. Koko ajan mielen
perukoilla on ollut tieto siitä, että aika on käymässä vähiin.
Olisi löydettävä mukava paikka, jossa voisin suorittaa Dive Master
-kurssini. Kambodzan kiersin parissa viikossa, ja etelä-Thaimaan
saarista piipahdin Koh Changilla ja Koh Taolla vain toteamassa, ettei
kumpikaan niistä miellyttänyt minua. Koh Tao on yleisesti tunnettu
sukeltajien suosimana saarena, mutta minulle sen ruuhkaisat
sukelluskohteet ja yli 50 sukelluskoulua olivat liikaa. Vaikka
pidänkin sukeltamisesta, haluan silti jutella joskus jostain
muustakin ja nähdä ”tavallisia” ihmisiä.
Paikasta toiseen siirtymisen kova tahti
alkoi jo hieman väsyttää. Huonosti nukutut yöt busseissa, uuden
hotellin etsintä joka toinen päivä... Lomailu alkoi käydä
työstä.
Nyt etsintä on vihdoin päättynyt.
Olen saapunut Koh Lipelle, etelä-Thaimaassa sijaitsevalle pienelle
saarelle. Paikka on kaunis, saaren päästä päähän kävelee
parissa kymmenessä minuutissa. Autoja ei ole ollenkaan ja
moottoripyöriäkin kohtuullisesti. Turisteja on sopivasti, ja paikka
hiljenee entisestään kun kuumeisin sesonkiaika päättyy. Saari ei
ole bailaajien suosiossa, ja tyttöbaareihin en ole vielä törmännyt.
Parin testisukelluksen ja
hintavertailun jälkeen päädyin siihen, että suoritan kurssini
Ocean Pro Diversien kanssa. Valmistuttuani minulle on myös tiedossa
töitä keskuksesta. Eihän hommilla rikastumaan pääse, mutta saan
hieman takaisin kurssiin pistämiäni rahoja. Saarella eläminen ei
ole halvimmasta päästä, ja ruokakin on kalliimpaa kuin muualla,
tuodaanhan kaikki tänne laivalla mantereelta. Onnistuin löytämään
kohtuuhintaisen bungalowin 6000 bahtilla eli noin 150 eurolla
kuukaudessa.
Saarta ympäröivistä
sukelluspaikoista voisin tarinoida loputtomiin. Koh Lipe on on osa
Tarutaon luonnonpuistoa ja vedet ovat aktiivisesti suojeltuja. Vesi
on tällä hetkellä todella kirkasta ja sellaisena sen tulisi
pysyäkin parin seuraavan kuukauden ajan. Joka kerta sukeltaessani
ihmettelen, kuinka täynnä elämää merenpohja voi olla. Värikkäitä
koralleja ja lukematon määrä erilaisia kaloja, merihevosia, rapuja
ja simpukoita. Ei tiedä minne katsoisi kun joka suunnassa on jotain
mielenkiintoista. Kyllästyyköhän sukeltamiseen ikinä?
Veden alla tulee vietettyä seuraavina
kuukausina vähintään pari tuntia päivässä, loppuaika kuluu
opiskellessa ja uusia taitoja opetellessa. Kurssi tulee olemaan aika
rankka, tai niin minua on varoiteltu. Silti kuitenkin odotan sitä
innolla ja jännityksellä. Ennen aloittamistani minun on tehtävä
viisuminhakukeikka Malesian puolelle, Penangista minun tulisi saada
kahden kuukauden Thaimaan-viisumi. Huhtikuun lopussa pidän sukeltamisesta viikon paussin kun Richard tulee käymään Australiasta. Yhteinen aika on kallisarvoista. Viikon aikana ehdimme toivottavasti suunnitella hieman yhteistä reissuamme - lennän Sydneyyn kesäkuun lopussa.
Kuvia minulla ei tästä paratiisista
vielä ole, päivittelen niitä myöhemmin. Jos ja kun
sukeltamiseltani ehdin...
Sukelluspaattien iltapäiväruuhka Koh Taolla. Päät vain kolisivat yhteen veden alla. |
Silti hymy on herkässä sukellusreissun jälkeen. |
Yölaivassa nukuttiin tiiviisti siskonpedissä. |