Aavan meren tuolla puolen

Piti tarkistaa kahteen kertaan, onko tosiaan kulunut lähes kuukausi edellisestä päivityksestäni. Minne aika oikein katoaa?

Rishikeshin jälkeen matkasin bussilla Delhiin ja tapasin siellä jälleen Richardin, joka oli viettänyt viikon Goalla ystäviensä kanssa. Delhi ei ollut minun kaupunkini. Liian iso, liian täynnä ihmisiä, liian saasteinen. Mielenkiintoinen kylläkin, mutta en viettäisi siellä paria päivää enempää. Teimme Delhistä päiväretken Agraan, Taj Mahalin kaupunkiin. Palatsi oli juuri niin kaunis kuin olin odottanutkin. Näin jälkikäteen muistan päivästä kuitenkin aivan eri juttuja kuin nähtävyyksien kiertelemiset. Muistan intialaisen turistin, joka oli niin innoissaan meidän länsimaalaisten kanssa juttelemisesta, että halusi jakaa oman ruokansa. Ja koska intialaiset syövät perinteisesti käsin, pyöritti hän sormissaan ruoasta palloja ja tunki niitä meidän suuhumme. Muistan paluumatkan junassa, joka oli niin täynnä, ettemme onnistuneet saamaan istumapaikkoja vaan jouduimme seisomaan käytävällä lähes koko neljän tunnin matkan. Olimme onnekkaita, sillä toinen vaihtoehto olisi ollut matkata vaunujen välikössä arviolta kahdenkymmenen muun ihmisen kanssa. Käytävällä sentään pystyimme hieman liikkumaan.

Delhistä matkasimme yöjunalla Varanasiin, yhteen hindujen pyhistä kaupungeista. Intialaiselle vainajalle suurin mahdollinen kunnianosoitus on tulla polttohaudatuksi pyhän Ganges-joen rannalla. Hindut uskovat, että maallisen polun päättyminen juuri Varanasissa merkitsee astumista pois ikuisen jälleensyntymisen kurimuksesta. Iltaisin joenvarren laiturit täyttyvät roihuavista rovioista ja ilmassa leijuu selvästi havaittava palavan lihan haju. Miehet punnitsevat ja kantavat isoja tukkeja ruokkimaan liekkejä. Mitä tärkeämpi ja varakkaampi vainaja, sitä parempilaatuista puuta rovioon kannetaan.

Seuraava etappimme oli Kalkutta, joka jäi minulta valitettavasti suurilta osin näkemättä. Makasin hotellihuoneessa ja keräsin voimia lievän vatsataudin jälkeen. Kalkutta oli vain pikainen välipysähdys ennen lentomatkaa Andamaaneille, Intian paratiisisaarille. Täällä palmujen katveessa ja meren äärellä tulemme viettämään lopun aikamme Intiassa. Kuusi viikkoa saattaa äkkiseltään kuulostaa pitkältä ajalta yhdessä paikassa, mutta täällä päivät ja tunnit menettävät täysin merkityksensä. Kolme viikkoa on hurahtanut niin nopeasti, että itsekin ihmettelen mitä olen kaiket päivät tehnyt. No, sukeltanut, tietty! Ja vain nauttinut elämästä.

Saarella tuntuu, kuin ei olisi Intiassa ollenkaan. Voin kävellä topissa ja polvet paljastavassa hameessa ilman että kukaan tuijottaa, voin käyttää bikineitä rannalla ilman ympärille kerääntyvää yleisöä. Vesi on lämmintä, rannan tuntumassa lähempänä kolmeakymmentä. Meno on rentoa. Ihmisiä ei juurikaan kiinnosta, mitä ulkomaailmassa tapahtuu. Sanomalehtikin kertoo vain paikallisuutisia. Nettikahviloita on harvassa, ja yhteys on hidas – jos sitä on ollenkaan. En juurikaan pode vieroitusoireita internetistä. Ennen matkalle lähtöä olisin kärsinyt ja kitunut, jos en olisi päässyt tarkistamaan sähköpostiani ja Facebookia pariin viikkoon. Nyt sillä ei ole merkitystä.

Veden alle pääseminen on ollut parasta mitä on tapahtunut pitkään aikaan. Sukeltaisin vaikka joka päivä, ellei se olisi niin kallista. Suoritin pelastussukeltajakurssin, joten olen jälleen yhden askelen lähempänä Dive Master -tutkintoa. Kurssi oli yllättävän raskas, mutta opettavainen. Sain kokea, miltä tuntuu kun happi loppuu yllättäen veden alla, tai kun paniikissa oleva sukeltaja käy päälle, potkii ja vetää regulaattorin pois suusta. Vaikka tilanteet olivat kontrolloituja ja paniikkitilanteet näyteltyjä, antoivat ne silti käsityksen siitä, mitä pahimmillaan voi tapahtua. Kurssin käyminen ei ole suinkaan pirujen maalailemista seinälle vaan ennaltaehkäisyn opettelemista.

Ainoa saaren miinuspuoli on krokotiilit. Missään matkaoppaassa ei mainita, että kanta on ollut jo vuosia kasvamaan päin. Pedot viihtyvät yleensä rannan tuntumassa ja toisella puolen saarta, joten sukeltaessa niistä ei ole vaaraa. Yöuinnit saivat kuitenkin jäädä, kun kuulin asiasta. Kuunsiltaa kelpaa katsella rannaltakin. 

  

Taj Mahal.

Uhrauksia
Gangesille.

Andamaanit ja Richard uimassa.