Talvivaatteille tuli käyttöä!

Olen lykännyt kirjoittamista jo kuukauden päivät, ihan vain siitä syystä että kerrottavaa olisi niin paljon. En tiedä mistä alkaisin. Kuinka panisin nättiin pakettiin kokonaisen maan? Tai oikeastaan kaksi – Laosin ja Vietnamin. Tiivistettynä? Laos oli köyhä mutta ystävällinen, Vietnam vähän rikkaampi ja vähän vähemmän ystävällinen. Vietnamin kieli on vaikeampaa kuin Laosin. Mangot ovat yhtä makeita kummassakin maassa ja nuudelikeitto yhtä herkullista.

Parin viikon aikana olen matkustanut kylmästä ja kosteasta Pohjois-Vietnamista kohti Etelä-Vietnamin aurinkoisia rantoja. Vuorien rinteille rakennetussa Sapassa kiitin itseäni kaukokatseisuudesta – siitä, että olen kantanut lämpökerrastoa ja vedenkestävää takkia rinkassani koko matkan ajan. Nyt niille tuli käyttöä. Sapa oli turistien täyttämä, mutta silti kiehtova pikkukaupunki vuoristoheimoineen. Vietin päivän H'mong-heimoon kuuluvan Mun seurassa. Kiipesimme polkuja pitkin kolmen tunnin matkan hänen kotikyläänsä, missä hän laittoi lounaan vaatimattoman bambumajansa tulisijalla. 23-vuotiaalla nuorella naisella oli jo kaksi lasta. Kouluja Mu ei ollut käynyt lainkaan ja puhumansa englannin kielen alkeet hän oli oppinut myydessään käsitöitä turisteille. Vaikka tiesinkin hänen vieneen kymmenittäin turisteja kotiinsa, oli päivä silti minulle ainutkertainen kokemus.

Seuraava etappi Hanoi toi minulle mukanaan iloisen yllätyksen: Richard matkusti viikoksi Australiasta Vietnamiin, jotta näkisimme toisemme ensimmäistä kertaa lähes kolmeen kuukauteen. Myöhästyneeksi syntymäpäivälahjaksi tarjosin hänelle yön paremmassa hotellissa, ja pääsin siis itsekin nauttimaan silkinpehmeistä lakanoista ja länsimaalaisesta buffet-aamupalasta. Viikon aikana ehdimme käydä laivaristeilyllä saarien täplittämässä Halong Bayssä, pyöräillä riisipeltojen keskellä Tam Cocissa, kävellä ympäri keisarillisia palatseja Huessa ja ihastella ranskalaista arkkitehtuuria Hoy Anissa. Sekä nauttia toistemme seurasta, tietysti. Ihana viikko, joka hurahti harmillisen nopeasti.

Aika onkin kummallinen juttu matkustaessa. Se venyy ja paukkuu ja välillä katoaa kokonaan. En ole lainkaan kärryillä siitä, mikä viikonpäivä on, hädin tuskin muistan kuukauden. Viikonloppuja minulla ei ole, kaikki on yhtä ja samaa. Unohtelen lahjakkaasti ihmisten syntymäpäiviä. Viime aikoina olen kuitenkin tullut tuskallisen tietoiseksi siitä, kuinka nopeasti aika kuluu. Reissuani on jäljellä enää viitisen kuukautta, enkä ole vielä ehtinyt suorittaa Dive Master -tutkintoa, mikä oli yksi sapattini päämääristä. Pyyntöni jatkaa virkavapaatani puolella vuodella ei herättänyt innostusta työpaikkani johtoportaassa, joten joutunen palaamaan Suomeen heinäkuun lopussa, niin kuin olin alunperin suunnitellut. Paluu Suomeen... en edes halua ajatella koko asiaa.

Mu pukeutui perinteisiin H'mong-heimon vaatteisiin.

Aivan kaikkea Hanoin katuruokaa ei tullut kokeiltua.

Hanoissa oli kylmä, pipolle oli käyttöä.

Richard iltauinnilla Halong Bayn komeissa maisemissa.

Kaupustelija Hoy Anissa.