Laiskottelun jalo taito

Mysore, Intia.
Saavuin tänne Mysoreen keskiviikkona. Lensin Helsingistä suoraan Delhiin, josta jatkoin Bangaloreen. Siitä neljän tunnin ajomatka ja olin perillä. Jälleen kerran minulla oli tuuria, ja matkatavarani seurasivat kiltisti mukana. Rinkka painoi lähtiessä 16,4 kiloa. Tavoitteeni oli 15, mutta jo pelkästään joogamatosta tuli pari kiloa.

Tapasin heti samana päivänä joogasalilta tutun Annen, ja hänen ystävänsä Virvan. Tytöt näyttivät minulle hieman paikkoja, ja kertoilivat maan tavoista. Erittäin pehmeä lasku, siis. Mysore taitaa muutenkin olla helppo paikka aloittaa Intiaan tutustuminen, sillä joogaturismi on tuonut kaupunkiin paljon länsimaalaisia ja meihin on täällä totuttu.

Ilmoittauduin shalaan eilen, ja tänä aamuna oli ensimmäinen harjoitus. Asun 100 metrin päässä joogakoulusta, joten kävelymatka pimeässä ei ole onneksi pitkä. Heräsin viime yönä monta kertaa, olin hieman hermostunut. Aivan syyttä! Harjoitus meni hyvin, omalla painollaan. Opettajana toimii siis Saraswathi, yli seitsemänkymppinen rautarouva. Hänen ikäänsä ei ikinä uskoisi.

Ensimmäiset päivät ovat kuluneet ihmisiin tutustuessa (teen todella töitä muistaakseni heidän nimensä), ja kivoissa ruokapaikoissa istuskellessa. Eilen osallistuin jo intialaisen ruoan kurssille, jota piti herttainen Anu (nimestään huolimatta paikallinen). Emme päässeet itse kauhan varteen, mutta saimme seurata, kun Anu laittoi muun muassa linssimuhennosta ja taivaallista maapähkinächutneyta. Tietysti pääsimme myös nauttimaan hänen työnsä tuloksista.

Vaikeinta tähän mennessä on ollut tottua peittävien vaatteiden käyttämiseen. Kun Suomessa mittari huitelee 25 asteen yläpuolella, vaatteet ovat sen mukaiset. Täällä ei tulisi mieleenkään - ellei sitten halua osakseen epämieluisaa huomiota. Huomenna ajattelin mennä käymään vähän (ja todellakin vain vähän!) ostoksilla, haussa on nilkat peittävät vilpoisat puuvillahousut. Sitten ei ole vaaraa säärten vilahtelusta.

Yllättävän vaikeaa on ollut myös vain olla. Totutella siihen, ettei oikeasti ole pakko tehdä mitään ja touhuta ympäriinsä. Voi laiskotella, lueskella kirjaa sängyssä makoillen ja olla välittämättä ajan kulusta. Se ON vaikeaa, uskokaa pois. Ainakin minulle.

Mikä on parasta tähän mennessä? Ystävälliset ihmiset, uskomattoman makeat hedelmät ja aamun hämärissä aloitettu jooga. Sekä tietysti se, että olen oikeasti täällä, Intiassa.

Lentokentällä.

Poika ja vuohi.

Joogasta aamupalalle.

Niin mehukasta!