Kuuma ja kostea Goa

Mysore jäi taakse. Kaupungissa vierähtikin lähes päivälleen kaksi kuukautta.

Sanoin hyvästit kaikille tutuiksi tulleille ihmisille, pakkasin rinkan (aika täynnä, pitää myöntää) ja otin suunnan kohti Goaa.

Saavuin tänne keskiviikko-iltana koko päivän matkustamisen jälkeen. Alkuperäinen suunnitelmani matkustaa junalla tyssäsi lippuongelmaan. Makuupaikkoja olisi ollut saatavilla vasta 10 päivän päähän. Ilmeisesti intialaisten suuri juhla, Ganeshan syntymäpäivä, on saanut väen liikkeelle. Bussimatka olisi kestänyt lähemmäksi vuorokauden. Joten päädyin helppoon - mutta epäegologiseen - vaihtoehtoon ja ostin netistä lentolipun. Hinta hieman päälle 50 euroa. Halpalentoyhtiöiden ja internetin yhdistelmä on koukuttava.

Goa on kuuma ja kostea. Etenkin kostea. Sadekauden pitäisi olla jo lähes lopussa, mutta jostain syystä monsuuni on päättänyt piinataa rannikkoa hieman pidempään. Olen ollut täällä vasta pari päivää, mutta jo nyt kirjojeni sivut ovat alkaneet kupruilla. Vessapaperia ei pysty repäisemään katkoviivoja pitkin, sillä koko rulla on yhtä mössöä. Kastuneet vaatteet eivät kuivu, ja rinkasta otetut kuivat vaatteet imevät kosteutta kuin sienet. Sieniä ne taitavat kohta kasvaakin.

Mutta silti: Goa on kaunis. Uskomattoman vihreä! Eilen sadekuurojen välissä aurinko paistoi niin houkuttelevasti, että suuntasin rannalle. Siellä oli minun lisäkseni vain lauma kulkukoiria, verkkoja heittelevä poika ja ylhäällä kopissaan istuva uimavalvoja. Aallokko oli niin kova, ettei uiminen edes houkutellut, viimeksi mainittu jäi siis ilman töitä. Jo pelkkä vedessä kahlaaminen oli työlästä vahvojen virtauksien vuoksi. Istuin rannalla ja vain katselin merta. Ja kuuntelin! Ihana, loppumaton kohina. Kuuntelen sitä nytkin majapaikassani, joka on 5 minuutin kävelymatkan päässä rannalta. Toquita's dream on äidin ja hänen kolmen tyttärensä pyörittämä majatalo. Minulla on käytössäni erillisen talon kokonainen yläkerta keittiöineen ja kylpyhuoneineen. Koska turistikausi ei ole vielä alkanut, sain tingittyä vuokran noin 4 euroon per päivä. Ainoa miinus on nettiyhteyden puute - käyttääkseni internetiä joudun menemään perheen taloon, lähemmäksi langatonta lähetintä. Olen tottunut aivan liian hyvälle, sillä Mysoressa internet oli jo vallannut kaikki paikat. Nettipaasto tekee vain hyvää. On korkea aika oppia, että maailma jatkaa pyörimistään vaikka en tarkistaisikaan sähköposteja päivittäin.